Energiamuotoja on moneksi – Käsittelyssä pahikset ja hyvikset
Energiaa ei vielä voida tuottaa täysin ilman päästöjä. Tietyt energiamuodot ovat kuitenkin tutkitusti vähemmän haitallisia ilmastolle ja ihmisen terveydelle. Mikä energiamuoto saa puhtaimmat paperit?
Likaisia salaisuuksia ei ole. Tutkimustieto on saatavilla, ja kun kysytään, mikä energiamuoto on haitallisin ilmastolle, vastaus on yksiselitteinen. LUT-yliopiston kestävyystieteen apulaisprofessori Jouni Havukaisen mukaan ilmastolle haitallisimmat vaikutukset syntyvät kivihiilen, turpeen ja öljyn poltosta. Jos turve on päästöiltään melkein jaetulla sijalla hiilen kanssa, maakaasu tulee hyvänä kolmosena. Vähiten haitallisia energiamuotoja ovat vähäpäästöiset ja uusiutuvat energiat, kuten tuuli- ja aurinkovoima.
Jouni Havukainen
Maailmanlaajuisesti korkein tapaturma- ja ilmansaastekuolleisuus sähköyksikköä kohti on ruskohiilellä (37,72 kuolemaa tuhatta terawattituntia kohden), seuraavana tulevat kivihiili (24,62), öljy (18,43), biomassa (4,63) ja maakaasu (2,82). Tuuli-, ydin- ja aurinkovoimalla vastaavat luvut ovat häviävän pieniä, alle yksi yksikköä.
VTT:n energia- ja vetytutkimusalueen johtaja ja Ilmastopaneelin jäsen Antti Arasto toteaa, että emme voi tehdä mitään ilman, että sillä on jokin vaikutus ihmiseen, ympäristöön ja ilmastoon. Araston mukaan energiamuodoista haitallisin on öljy, koska olemme siitä niin riippuvaisia ja öljystä on hankala päästä eroon erityisesti liikennesektorilla.
– Jos ajatellaan energiantuotantoa, kivihiili dominoi, mutta se ei ole niin haastava kuin öljy. Sitäpaitsi kivihiili on jäämässä kovaa vauhtia Suomen portfoliosta pois.
Karkeasti voi sanoa, että uusiutumattomien energiamuotojen kohdalla merkittävimmät ilmastovaikutukset syntyvät fossiilisten polttoaineiden päästöistä. Uusiutuvan energian kohdalla ilmastovaikutukset muodostuvat voimaloiden raaka-aineiden valmistuksesta, voimaloiden rakentamisesta ja voimalan elinkaaren päättyessä purkamisesta ja kierrätyksestä. Vesivoimalaa rakennettaessa maankäytön muutokset voivat olla isoja ja padot vaikuttavat kalojen liikkumiseen. Arasto uskoo, että tulemme näkemään myös tuuli- ja aurinkosähkön haittavaikutuksia, mutta kaikki vaikutukset eivät ole vielä realisoituneet tai niitä ei ole ehditty tunnistaa. Kun energiantuotantoa hajautetaan, eri uusiutuvien energiamuotojen haittavaikutukset eivät pääse kärjistymään.
Havukaisen mukaan uusiutuvan energian tuotannossa suurimmat päästöt aiheutuvat tuotantolaitosten rakentamisesta. Esimerkiksi tuulivoiman omat hiilidioksidipäästöt ovat noin 10–11 g/kWh, jotka muodostuvat pääasiassa voimaloiden rakentamisesta, kuljettamisesta ja huollosta. Turbiinien valmistus, asennus, käyttö ja käytöstä poistaminen aiheuttavat joitakin epäsuoria negatiivisia vaikutuksia. Uusiutuvat energialähteet kuitenkin tuottavat enemmän energiaa kuin mitä niiden tuotannossa käytetään ja tuottavat vähemmän päästöjä kuin muut energialähteet elinkaarensa aikana. Kun tuuli- tai aurinkovoimala on rakennettu, voimaloiden tuottama energia on käytännössä päästötöntä.
Fossiilisia polttoaineita on parina viime vuosikymmenenä korvattu myös uusiutuvaa biomassaa polttamalla. Kansainvälisen selvityksen mukaan biomassan kulutus tulisi kuitenkin keskittää energiakäytön sijaan ennemmin esimerkiksi huonekaluteollisuuteen, rakentamiseen, kuitujen tuotantoon, tekstiileihin ja kemikaaleihin.
Terveysvaikutuksia kaivoksissa ja korkeuksissa
Fossiiliset energiantuotantomuodot vaikuttavat haitallisesti väestön terveyteen. Suurin fossiilisiin energiamuotoihin liittyvä terveysriski on ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos. THL:n mukaan ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia ovat esimerkiksi helteiden terveyshaitat, veden laatuongelmat, rakennusten kosteusvauriot, sään ääri-ilmiöistä johtuvat onnettomuudet sekä palvelujen ja toimintavarmuuden heikkeneminen. Ilmastonmuutos voi myös lisätä mielenterveysongelmia, kuten ahdistusta, masennusta, ja traumaperäistä stressihäiriötä.
Antti Arasto
Fossiilisten polttoaineiden käytöllä on toksisia vaikutuksia ja niiden poltosta syntyy happamoituja päästöjä, kuten typpidioksidi- ja rikkipäästöjä. Voimalat syytävät ilmakehään hiilidioksidia ja hiukkaspäästöjä. Suomessa 60 % hiukkaspäästöistä syntyy energiantuotannossa. Lisäksi voimalaitoksissa käytettyjen polttoaineiden tuottaminen esimerkiksi kaivoksissa aiheuttaa terveysvaikutuksia pölyn, metallien ja säteilyvaikutuksen muodossa.
Arasto elättelee toivetta, että fossiilisten resurssien käytössä saavutettaisiin pian keikahduspiste, jonka jälkeen fossiilisten käyttö vähenee ja sitä myötä niiden saamat piilotuet pienenevät.
– Käytön vähentyessä huomataan, että fossiilinen energia on kokoajan vähemmän ja vähemmän houkutteleva vaihtoehto.
Vähäpäästöisillä energiamuodoilla, kuten tuuli-, aurinko-, vesi- ja ydinvoimalla, on merkittävästi vähemmän terveysvaikutuksia. Tuulivoima aiheuttaa pelkoa terveyshaitoista, esimerkiksi infraäänien vaikutuksista. Nykyaikaiset voimalat eivät kuitenkaan aiheuta infraääniä lainkaan, ja mikäli melutasot ovat suomalaisten nykysäädösten mukaiset, tuulivoimalan äänet eivät ole vaaraksi terveydelle.
Epämukavia totuuksia
Fossiilisten energialähteiden ilmastohaitat ovat kiistattomat, mutta onko uusiutuvien energioiden kohdalla jotain, mistä ei puhuta tarpeeksi? Hyvää, pahaa tai rumaa? Meillä ei ole energiakysymyksiin yhtä, kaiken ratkaisevaa hopealuotia ja siitä saisi Araston mukaan olla myös enemmän puhetta. Keskusteluun tuntuu kuitenkin mahtuvan vain yksi ratkaisu kerrallaan.
– Kun tiettyä ratkaisua sovelletaan laajemmin, huomataan myös negatiivisia vaikutuksia. Bioenergia on tästä hyvä esimerkki: ajatus kestävän käytön rajoista on kehittynyt viime vuosina merkittävästi. Kaikilla ratkaisuilla on omat haasteensa ja kun negatiivisia vaikutuksia ilmenee, alamme helposti demonisoida niitä ja unohdamme, että kaikkein tärkeintä ilmaston kannalta on irrottautua nopeasti fossiilisten raaka-aineiden käytöstä, Arasto sanoo.
– Uskon, että kokonaisvaltaisempi vaikutusten tarkeastelu korostuu tulevaisuudessa enemmän, sillä murroksen ei tietenkään tule tapahtua millä ehdoilla hyvänsä. Kuitenkin se inconvenient truth (epämiellyttävä totuus) on, että vihreä siirtymä tulee vaatimaan massiivisia investointeja uuteen primäärienergian tuotantoon ja infraan. Myös sillä tulee olemaan vaikutuksia.
Sähköistyminen ja perinteisistä energiantuotantomuodoista irtautuminen tulee vaatimaan valtavat määrät uutta primäärienergian tuotantoa, ja raaka-aineiden tarve tulee kasvamaan. Viime aikoina on Araston iloksi kuitenkin alettu puhua enemmän vihreään siirtymään sisältyvistä mahdollisuuksista. Vielä puhe ei ole muuttunut yleiseksi tautologiaksi, mutta siirtymästä ei puhuta enää vain kustannusten minimoinnin näkökulmasta, vaan potentiaalin ja hyötyjen.
